Liian kova äänitaso tai arkisemmin melu, voi aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja ja siksi sen mittaaminen on tärkeää. Tässä artikkelissa käydään läpi äänitason ja melun mittaukseen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia sekä terveyshaittoja joita se voi aiheuttaa, sekä perusteet melualtistuksen laskemiseen.
Jos olet lvi-alan urakoitsija ja kaipaat äänitason mittaamiseen liittyviä valmiita dokumenttipohjia jotka voit helposti täyttää – löydät ne helposti näistä linkeistä.
Artikkelin sisältö:
- Melumittaus ja melun torjunta on työnantajan velvollisuus
- Miksi melumittaus on tärkeää?
- Melun aiheuttamia terveyshaittoja
- Melu, melumittaus ja lainsäädäntö
- Asuinympäristöihin liittyvä melumittaus
- Ulkomelu
- Sisämelu
- Näin melumittaus hoidetaan työpaikalla
- Melualtistuksen laskeminen melumittausten perusteella
Melumittaus ja melun torjunta on työnantajan velvollisuus
Työturvallisuuslakiin pohjautuvua asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta velvoittaa työnantajan puuttumaan melualtistukseen.
Meluasetus (6 §) velvoittaa työnantajan selvittämään työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle sekä tunnistettava melua aiheuttavat tekijät. Lisäksi (7 §) työnantajan tulee arvioida ja tarvittaessa mitata työntekijän altistuminen melulle. Meluasetuksen kokonaisuudessaan löydät Finlexin sivuilta.
Melumittaus on melualtistuksen kartoittamisessa ja torjuntatoimien seurannassa tärkein työväline. Melumittaus tulee olla ammattimaista: arvioijan tai mittaajan tulee olla terveydenhuollon asiantuntija tai jokin muu sellainen henkilö, jolla on tarvittava kyky ja taito arvioida ja mitata melua.
Arvioija voi olla myös työnantajan palveluksessa, mutta hänellä on oltava asianmukainen koulutus. Epäammattimaisesti hoidettu melumittaus johtaa helposti laiminlyönteihin meluntorjunnassa ja työntekijöiden kuulovaurioihin.
Työnantajan tulee kohdistaa meluntorjuntatoimia sellaisiin töihin ja kohteisiin, jotka aiheuttavat työntekijän terveydelle haitallista melua. Jos torjuntatoimet eivät riitä suojaamaan työntekijää haitalliselta melulta, jäännösriskiä torjutaan kuulosuojainten avulla.
Kuulosuojainten oikeanlaiseen käyttöön tulee kiinnittää huomiota. Silloin kun kuulosuojaimia tarvitaan, tieto suojainten oikeaoppisesta käytöstä ja sen tärkeydestä tulee siirtyä työntekijöille.
Miksi melumittaus on tärkeää?
Melu on iso haaste sekä työelämässä että elinympäristöjen rakentamisessa. Melu on yksi yleisimpiä työperäisiä ihmisen kokemia haittoja ja aiheuttaa myös eniten vammoja työelämässä. Lisäksi melu tulee huomioida esimerkiksi rakennusten ja teiden suunnittelussa. Suurin osa (noin 85 %) ympäristömelusta on peräisin tieliikenteestä..
Melumittaus on tärkeä työväline melun haittojen ennaltaehkäisemisen kannalta. Koska melu joka tapauksessa on kuulolle ja ihmisen hyvinvoinnille haitallista, on paikoissa, joissa ihminen viettää toistuvasti aikaa, pystyttävä seuraamaan melutasoa ja sen haittoja.
Melun aiheuttamia terveyshaittoja
Melu määritellään ei-toivotuksi, epämiellyttäväksi tai häiritseväksi ääneksi, joka on kuulolle haitallista. Melu mielletään ensisijaisesti riskiksi ihmisen kuuloelinten vaurioitumiselle. Melun terveyshaitat ovat kuitenkin hyvin moninaiset. Vaikka kuulon vaurioituminen on tärkeää, ei muitakaan terveyshaittoja tule vähätellä.
Melun haittoihin vaikuttavat äänen fysikaaliset ominaisuudet kuten voimakkuus, taajuus, kapeakaistaisuus ja impulssimaisuus; altistumisen aika ja paikka.
Äänen kokeminen on hyvin yksilöllistä ja siksi melun kokemukseen ja jopa sen terveyshaittojen voimakkuuteen vaikuttaa yksilön meluherkkyys ja asenne äänilähdettä kohtaan. Osa ihmisistä siis reagoi meluun voimakkaammin, tottuu siihen hitaammin ja kokee sen häiritsevämpänä.
Melun aiheuttamia terveyshaittoja ovat ainakin:
Häiritsevyys
- yleisin ja myös tutkituin ympäristömelun haitta
- sisältää viihtyisyyshaitan, haitat keskittymisessä sekä kehityshäiriöt pitkäaikaisessa altistumisessa (lapset)
Unen häiriintyminen
- nukahtamisen vaikeutuminen sekä herääminen kesken unien
- unen laadun heikkeneminen (muutokset rytmissä, syvyydessä ja kestossa)
- tiedostamattomat vaikutukset kuten verenpainieen ja sydämen sykkeen nousu, lisääntynyt liikehdintä ja aivosähkökäyrässä näkyvät vaikutukset
- pitkäaikaisesta unen häiriintymisestä aiheutuvat terveyshaitat (psyykkinen ja fyysinen terveys)
Elimistön stressireaktio
- autonomisen hermoston ja umpieritysrauhasten toimintahäiriöt
- ilmenee mm. verenpaineen, sydämen sykkeen ja stressihormonipitoisuuksien kohoamisena
- pitkittyneen elimistön stressitilan aiheuttamat haitat kuten muutokset rasva-aineenvaihdunnassa, veren hyytymistekijöiden pitoisuuksien nousu, immuunijärjestelmän toiminnan heikkeneminen ja tulehdusprosessien kehittyminen.
- pitkittyneen psyykkisen stressin aiheuttamat vakavat teveyshaitat.
Sydän- ja verisuonisairauksien riski
- Melualtistus näyttäisi olevan yhteydessä sydäninfarktin riskiin ja verenpaineen kohoamiseen.
Henkinen hyvinvointi
- Häiritsevä melu voi heikentää henkistä hyvinvointia, jos melu on pitkäkestoista eikä altistumista ole mahdollista välttää.
- Melun arvellaan olevan yhteydessä masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen.
Melu, melumittaus ja lainsäädäntö
Meluntorjuntavelvollisuus koskee kaikkia sellaisia tahoja, jotka voivat aiheuttaa haitallista melua. Melua pyritään hallitsemaan ensisijaisesti asuinympäristöihin liittyvän suunnittelun ja säädösten sekä työnantajaa koskevien velvoitteiden avulla.
Melumittaus on melun torjunnan tärkeä työväline, sillä tietyn äänen voimakkuuden ja äänen paineen ylittyessä melun aiheuttamien terveyshaittojen riski kasvaa huomattavasti.
Melusta on aina ensisijaisesti vastuussa sen aiheuttaja. Haitallisesta melusta tulee ilmoittaa toiminnan harjoittajalle ja keskustella mahdollisuuksista melun vähentämiseen. Tarvittaessa voi olla yhteydessä myös kunnan ympäristö- ja terveysviranomaisiin, rakennusvalvontaan, liikennesuunnitteluun ja kaavoitukseen.
Asuinympäristöihin liittyvä melumittaus
Asuinympäristöjen suunnittelussa ja rakentamisessa on erikseen huomioitava sisä- ja ulkomelu. Meluhaittojen ehkäisemisestä ja ympäristön viihtyisyyden turvaamisesta ulkona on säädetty valtioneuvoksen päätöksellä melutasojen ohjearvoista (993/1992). Sisämelua taas säätelee asumisterveysasetus (545/2015) sekä rakentamista koskeva ääniympäristöasetuksella (796/2017).
Ulkomelu
Päivä- ja yöajan keskiäänitasoja koskevat vaatimukset ovat tärkeimmät ulkomelua ohjaavat raja-arvot. Kyseisiä ohjearvoja ei saa ylittää ja vaatimus koskee asumiseen käytettäviä alueita, taajamien ja niiden läheisyydessä olevia virkistysalueita sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevia alueita. Uusille asuinalueille yöajan ohjearvo on hieman tiukempi verrattuna vanhoihin asuinalueisiin.
| Aikaväli | ohjearvo (dB), jota ei saa ylittää | Raja-arvon tyyppi |
| 7-22 | 55 | yleinen päiväajan keskiäänitaso |
| 22-07 | 50 | yleinen yöajan keskiäänitaso |
| 22-07 | 45 | uusien asuinalueiden yöohjearvo |
Sisämelu
Myös sisämelua ohjataan päivä- ja yöajan keskiäänitasoja koskevilla raja-arvoilla. Vaatimus koskee asuinhuoneistoja, palvelutaloja, vanhainkoteja, lasten päivähoitopaikkoja ja muita vastaavia tiloja. Melutaso mitataan aina ikkunat, ulko-ovet ja tuuletusluukut kiinni.
| Aikaväli | ohjearvo (dB), joka ei saa ylittyä | Raja-arvon tyyppi |
| 7-22 | 35 | Päiväajan keskiäänitaso |
| 22-07 | 30 | Yöajan keskiäänitaso |
Näin melumittaus hoidetaan työpaikalla
Melumittaus tulee suorittaa työpaikalla käytännössä aina kun on pienikin mahdollisuus sille, että terveyttä haittaava melualtistus voi ylittyä jonkin työntekijän osalta.
Työntekijän melualtistuksen suuruus riippuu siitä, miten voimakasta ja minkä taajuista melua työntekijän korvaan kulloinkin tulee ja miten kauan työntekijä tietyssä melualtistuksessa on. Tähän tarvitaan asianmukainen ja riittävän tarkka mittari sekä taitoa laskea päivittäinen melualtistus.
Työnantajan tulee torjua kuulolle vaarallista melua vähintään lakisääteisten raja- ja toiminta-arvojen perusteella. Äänen voimakkuudelle ja huippupainetasolle on asetettu kaksi eri toiminta-arvoa sekä lisäksi erityinen raja-arvo, jotka kaikki kolme tulee ottaa huomioon melun torjunnassa.
Äänen voimakkuutta mitataan desibeleinä ja painetta Pascaleina. Äänen huippupaineella tarkoitetaan suurinta hetkellistä äänen aiheuttamaa painetta. Äänenpaine mitataan aina C-taajuuspainotuksella, joka painottaa ihmisen kuuloalueella olevia äänentaajuuksia (20 – 20 000 Hz) suunnilleen saman verran.
Melumittaus suoritetaan ensisijaisesti siten, että kuulosuojainten vaikutusta ei oteta huomioon. Jos kuitenkin työ on jo todettu sellaiseksi, että työntekijät altistuvat tai saattavat altistua melulle, käytössä olevien toimenpiteiden riittävyyttä arvioidessa otetaan huomioon työntekijän käyttämien kuulosuojainten vaimentava vaikutus.
Alla olevaan taulukkoon on koottu lakisääteiset raja- ja toiminta-arvot, niiden tarkoitus sekä tärkeimmät toimenpiteet raja-arvon ylittyessä. Taulukon alle on kuvattu tarkemmin asiat, joita melumittaus ja sen perusteella tehty työntekijän melualtistuksen suuruuslaskelma vaatii.
| Päivittäisen melualtistuksen voimakkuus (ylittyy, jos altistuu 8 tuntia) | Äänen huippupaine/-taso | Tarkoitus | Toimenpiteet raja-arvon ylittyessä | |
| Alempi toiminta-arvo | 80 dB | 112 Pa / 135 dB | Säädetty estämään melua, joka saattaa tietyllä todennäköisyydellä aiheuttaa kuulovaurion. | Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän saatavilla on henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. |
| Ylempi toiminta-arvo | 85 dB | 140 Pa / 137 dB | Säädetty estämään melua, joka saattaa tietyllä todennäköisyydellä aiheuttaa kuulovaurion. | Työnantajan on annettava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, joita työntekijän on käytettävä. Työnantajan on myös varmistuttava kuulonsuojainten asianmukaisesta käytöstä ja toimenpiteiden tehokkuuden tarkastamisesta. Lisäksi alueet, joilla ylempi toiminta-arvo saattaa ylittyä, tulee merkitä ja niille pääsyä on mahdollisuuksien mukaan rajoitettava. |
| Raja-arvo | 87 dB | 200 Pa / 140 dB | Säädetty estämään melutaso (iskumainen tai pitempään jatkuva), joka voi kertakuulemalla aiheuttaa kuulovaurion eikä missään tilanteessa saisi ylittyä työntekijän korvakäytävässä | Työnantajan on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin, joilla altistus saadaan alle raja-arvon. Lisäksi on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteissä, jotta ylitys ei toistu. |
Melualtistuksen laskeminen melumittausten perusteella
Melumittausaltistuksessa tulee huomioida korvan herkkyys äänen eri taajuuksille. Tämän vuoksi melumittaus tehdään aina A-taajuuspainotuksella.
Lakisääteiset toiminta- ja raja-arvot on asetettu 8 tunnin työpäivään perustuen. Melumittaus pitää suorittaa siten, että todellisesta päivittäisestä meluannoksesta saadaan mahdollisimman luotettava kuva.
Käytännössä päivittäinen melualtistus lasketaan keskiarvona joko annosmittauksiin perustuen tai laskemalla työntekijän tyypillisen työpäivän aikana kokemien melutasojen keskiarvo.
Jos melualtistus on samankaltainen päivittäin, saatu keskiarvo suhteutetaan suoraan kahdeksan tunnin altistukseen. Jos melualtistus kuitenkin vaihtelee merkittävästi eri päivien aikana, melualtistus määritetään viikon perusteella eli mittauksia tehdään viiden työpäivän ajalta.
Keskiarvon laskemisessa on huomioitava kunkin melujakson aikainen melutaso sekä jakson kesto. Melussaoloajan ja melutason vaikutus päivittäiseen melualtistukseen huomioidaan siten, että kun melutaso nousee kolme desibeliä, toiminta- tai raja-arvo ylittyy puolet lyhyemmässä ajassa kuin ennen. Vastaavasti melutason laskiessa kolme desibeliä, toiminta- tai raja-arvon ylittymiseen vaaditaan kaksi kertaa enemmän aikaa kuin ennen.
| Melun kesto | Alempaa toiminta-arvoa (80dB) vastaava melutaso | Ylempää toiminta-arvoa (85 dB) vastaava melutaso | Raja-arvoa (97 dB) vastaava melutaso |
| 8 h | 80 dB | 85 dB | 87 dB |
| 4 h | 83 dB | 88 dB | 90 dB |
| 2 h | 86 dB | 91 dB | 93 dB |
